IADL:n merkitys

Instrumentaaliset päivittäiset aktiivisuudet (IADL) ovat elintärkeitä henkilöiden itsenäiselle elämälle. Ne kuvaavat kykyjä, joita tarvitaan päivittäisissä toiminnoissa, kuten ruoanlaitossa, siivouksessa, rahan hallinnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Eleanor A. T. W. Lawton ja Ethel M. Brody julkaisi IADL-asteikon vuonna 1969, ja siitä lähtien se on ollut keskeinen työkalu geriatrisessa arvioinnissa. IADL-arviointi antaa ammattilaisille mahdollisuuden ymmärtää, onko ikääntyneillä tai vammaisilla ihmisillä tarvittavat taidot itsenäiseen elämään.

Tilastojen mukaan yli 25% yli 85-vuotiaista kokee vaikeuksia suorittaa IADL-toimintoja. Tämä kertoo, että monet ikääntyneet tarvitsevat tukea ja apua päivittäisissä askareissa. Eritysesti Yhdysvalloissa on havaittu, että IADL-kyvyissä on merkittävää eriarvoisuutta eri sosiaaliryhmien välillä. Vastoin yleistä käsitystä, IADL-arviointi ei ole pelkästään vanhustenhuollon asia; se on myös tärkeä osa nuorempien vammaisten henkilöiden elämänlaatua.

Vaikutus ja käyttö

IADL-asteikko on hyödyllinen työkalu terveydenhuollon ammattilaisille, jotka työskentelevät ikääntyneiden ja vammaisten parissa. Esimerkiksi, Monet geriatriset tiimit käyttävät tätä mittaria arvioidessaan, tarvitsevatko potilaat enemmän tukea tai palveluja.
Tämä asteikko päivittyy jatkuvasti nykypäivän tutkimukseen perustuen. Erityisesti tutkinnot, kuten Rebecca S. W. Vancamp ja Robert G. Cummingsin teokset, ovat osoittaneet, että IADL:n käyttö voi parantaa potilaiden elämänlaatua sekä vähentää päihteiden ja sairauksien riskiä.

Olemalla tietoinen IADL-kyvyistä, perheillä ja hoitajilla on mahdollisuus tehdä parempia päätöksiä siitä, kuinka tukea rakkaitaan, ja mitä toimenpiteitä on tarpeen toteuttaa.